torstai 24. syyskuuta 2009

Multaa!

Oijoi oijoi!
Tilattiin sitten viisi kuutiota multaa kukkapenkkeihin ja alapihan uutta nurmikkoa varten. Se kun meni huonoksi kasvihuoneen rakentamisen takia. Hupuloin yhdenksän kärryllistä muutamaan kukkapenkkiin, mutta loput mullat odottavat kärräystä.
Lapset, omat sekä naapurin, leikkivät myyriä koko viikonlopun. He kaivoivat koloja kasaan ja mönkivät sitten niissä. En jaksanut puuttua asiaan, meillähän on pesukone hitto vie.
Noo, tämä viikko on ollut aika uuvuttava, vaikkakin ensimmäinen tomaatti kypsyi kasvihuoneessa. Paprikaakin tulee, ja kurkut syötiin jo. Ä-L-Y-T-T-Ö-M-Ä-N hyviä. Mutta ajattelin, että olisin vain elbaillut viikonlopun ja lueskellut. Tuollainen kasa takapihalla ei kuitenkaan anna rauhaa.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Omenasatoa!

Ensimmäistä kertaa tekevät omenapuumme runsasta satoa. Oksia piti jopa tukea, jotta ne jaksoivat kantaa omenoiden painon.

Tästäpä tulikin mieleeni eräs juttu, kun opetin suomen kieltä bosnialaisille pakolaisille. Heidän joukossaan oli opettaja, joka oli kovin tarkka kielioppiasioista, ja halusi aina tietää täsmälliset taivutusmuodot jne. Opettelimme sitten sijamuotoja, ja genetiivi oli hankala. Varsinkin kun monikon genetiivissa on neljä erilaista sijapäätettä.

Otetaampa esimerkiksi sana omena. Yksikön genetiivi eli omistusmuoto taipuu " omenan". Yksinkertaista. Monikon genetiivissä " omenoiden, omenoitten, omenien ja omenain" ovat oikeita muotoja kaikki.

Mitä ihmettä teen mä kaikkien omenain kanssa?

lauantai 5. syyskuuta 2009

Syyskuinen iltapäivä

Forecan ennusteista huolimatta tänään paistaakin aurinko. Luulen saavani satoa paprikoista jo tänä syksynä. Kasvihuoneessa on suorastaan trooppinen ilmasto, lämmintä 26 astetta ja kosteutta riittävästi. Tänään ajattelin viritellä sinne vähän valoja. Ei, en todellakaan mitään valoletkua, vaan ihan kauniita kirkkaita valoja , mahdollisesti pajupalloon piilotettuna. Ledivalotkaan eivät sovi kasvihuoneen henkeen.
Heittelin syyslannoitteen viime viikonloppuna, kun oli kosteat kelit. Nyt vain istuttelen sipuleita pitkin syksyä, käännän kasvimaan ja sen sellaista. Kukat kukkivat vielä niin antaumuksella, etten osaa oikein tehdä muuta kuin käyskennellä pihalla. Rakentaja siivosi liiterin ja kasailee sinne talven polttopuita. Minä ihailen ruusujen, syysleimujen, daalioiden ja päivänliljojen kukintaa, sekä perhosia, jotka nauttivat niistä yhtä paljon.

Niin. Kelloköynnöksessä ei ole nupun nuppua. Viidettä vuotta niitä kasvattelen, ja viime vuonna köynnös teki yhden ainoan kukan. Ja sekin oli roskakatoksen kupeessa, joten ei siellä tullut paljon sitä ihailtua. Ainakaan ajan kanssa. Ensi vuonna laitankin yhden köynnöksen suoraan kasvihuoneeseen, jos se siellä suostuisi kukkimaan.

Mutta nyt lähtee tarhuri takaisin pihalle .

tiistai 1. syyskuuta 2009

Sipulien aika

Joka syksy upotan ainakin parisataa uutta sipulia puutarhaamme. Jokainen kevät harmittelen sitä, etten raaskinut laittaa enemmin. Olisi niin upeaa, jos kaikki kukkapenkit tursuaisivat tulppaaneita ja narsisseja sen sijaan, että siellä täällä on jokunen rypäs.

Perennapenkit ovat mitä oivallisin paikka sipulikukille, sillä niiden lakastuvat lehdet peittyvät hyvin kasvunsa aloittavien monivuotisten alle.Ei tarvitse letitellä lehtiä tai tehdä muitakaan toimenpiteitä; ne saavat lakastua rauhassa ja kerätä voimia sipuliin.

Tulppaanit eivät ole tosin olleet edes kaksivuotisia, mutta muut jaksavat kukkia vuodesta toiseen. Narsisseja tulisi muistaa välillä jakaa. Vuosi sitten tökin pieniä scilloja omenapuiden katveeseen nurmikolle, ja lisäsin tänä syksynä niitä sinne. Nurmikko oli viehättävän sininen, ja niin aikaisin keväästä ei tarvitse ajaa nurmikkoa. Scillathan vielä leviävät helposti ja tuottavat paljon siemeniä.

Viime talven myyräkanta popsi suihinsa norjanangervot, kaikki ruusut, kultatyräkit ( toivottavasti saivat edes vatsanpuruja ), syysleimut ja alppikärhön, näin osan tuhoista mainitakseni. Kumma kyllä sipulit olivat saaneet olla rauhassa. Saas nähdä miten tänä talvena käy.

Puutarhan helmi on käyttökunnossa, ja ulkomaalausta ja yksityiskohtia vaille valmis. Voisi ajatella, että tarhuri ja Rakentaja ovat tyytyväisiä, ja ajattelevat, että tässähän tämä nyt on. On on, mutta eihän tämä tähän tyssää. Parasta antia on juuri tietoisuus siitä, että puutarha ei ole koskaan valmis. Neljä vuodenaikaamme antavat vielä lisää mahdollisuuksia puutarhan iloista nauttimiseen; syksyn lämpimät illat värikkäiden kynttilöiden valossa, talven kuulauden ja valkeuden, jääkoristeet ja lumilyhdyt. Kevättä parempaa vuodenaikaa ei puutarhuri tiedäkään, silloin mullan tuoksu ja hiirenkorvat antavat lupauksen pian alkavasta kesästä.

Mutta taisin mennä asioiden edelle. Nautitaan nyt syksystä.