perjantai 16. lokakuuta 2009

Multakasan hävitys

Ehdin juuri ennen pakkasia! Tosin pesämunaa jäi jokin reilu puoli kuutiota, johon tällään ensi keväänä jotain kasvamaan. Muuten kärräsin kaiken mullan kasasta alapihalle kasvihuoneen ympärille. Jumalauta että olikin kovaa hommaa, olen viidessä vuodessa rapistuttanut lapiointi ja kärräyskuntoni.Tosin rakentamisen aikaan intomielinen hiekankärräys ja lapiointi tuottivat tenniskyynärpään, joka hillitsi intoani hieman.
Huomenna haen siemenet, ja kylvän nurmikon. Kyllä sen varmaan vielä ehtii? Kun lumikaan ei ole vielä pysyvää, luulisin.
Olen laittanut kynttilälyhdyt näyttämään tietä kasvihuoneelle, jossa edelleen fiilistelemme saunan jälkeen, lähinnä viikonloppuisin.
Tres romantic!

perjantai 2. lokakuuta 2009

Kivimuuri

Jos ei muuta hommaa niin siirretään kiviä.

Meillä on täti, joka mittaa kaikki huoneet ja paikat sillä, mahtuuko sinne nukkumaan ja kuinka monta. Esimerkiksi jos joku rakentaa söpön saunatuvan, tädille suurin merkitys on se, kuinka monta sinne mahtuu majoittamaan. Ei niin väliä, onko siellä sievää tms.

Me huomasimme, että meillä on samanlainen taipumus, me vaan toteamme, että tässähän mahtuisi istumaan ( ja ottamaan olutta ), tähänhän tulisi hyvä terassi.

Meidän pihalla on pergola, taverna, kasvihuone ja terassilaatoilla päällystetty istuskelupatio. Luulisi piisaavan. Mutta toissa viikonloppuna siirsimme varaston seunustalta lautakasan, sirkkelöimme ne ja siivosimme alueen. Ja huomasimme, että tähänhän saisi mukavan terassin. Pation jatkoksi. Ja minä heitin, että kun siirtäisi nuo kivet tuosta kasasta muuriksi, niin pihlajan alle tulisi vähän eteläeurooppalaisen oloinen istuskelupaikka.

Rakentaja kävi tuumasta toimeen. Muuri tarvitsee vielä ainakin yhden lisäkerroksen, niin sen peittävyys on parempi. Seuraava homma onkin rakentaa pihakalusteet, sillä mitkään uudet valmismallit eivät oikein istu pihaamme.

Huomenna, jos on aurinkoista ja Rakentaja pyörittelee peukaloitaan, vihjaisen että olen aina halunnut pienen puron puutarhaan.

torstai 24. syyskuuta 2009

Multaa!

Oijoi oijoi!
Tilattiin sitten viisi kuutiota multaa kukkapenkkeihin ja alapihan uutta nurmikkoa varten. Se kun meni huonoksi kasvihuoneen rakentamisen takia. Hupuloin yhdenksän kärryllistä muutamaan kukkapenkkiin, mutta loput mullat odottavat kärräystä.
Lapset, omat sekä naapurin, leikkivät myyriä koko viikonlopun. He kaivoivat koloja kasaan ja mönkivät sitten niissä. En jaksanut puuttua asiaan, meillähän on pesukone hitto vie.
Noo, tämä viikko on ollut aika uuvuttava, vaikkakin ensimmäinen tomaatti kypsyi kasvihuoneessa. Paprikaakin tulee, ja kurkut syötiin jo. Ä-L-Y-T-T-Ö-M-Ä-N hyviä. Mutta ajattelin, että olisin vain elbaillut viikonlopun ja lueskellut. Tuollainen kasa takapihalla ei kuitenkaan anna rauhaa.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Omenasatoa!

Ensimmäistä kertaa tekevät omenapuumme runsasta satoa. Oksia piti jopa tukea, jotta ne jaksoivat kantaa omenoiden painon.

Tästäpä tulikin mieleeni eräs juttu, kun opetin suomen kieltä bosnialaisille pakolaisille. Heidän joukossaan oli opettaja, joka oli kovin tarkka kielioppiasioista, ja halusi aina tietää täsmälliset taivutusmuodot jne. Opettelimme sitten sijamuotoja, ja genetiivi oli hankala. Varsinkin kun monikon genetiivissa on neljä erilaista sijapäätettä.

Otetaampa esimerkiksi sana omena. Yksikön genetiivi eli omistusmuoto taipuu " omenan". Yksinkertaista. Monikon genetiivissä " omenoiden, omenoitten, omenien ja omenain" ovat oikeita muotoja kaikki.

Mitä ihmettä teen mä kaikkien omenain kanssa?

lauantai 5. syyskuuta 2009

Syyskuinen iltapäivä

Forecan ennusteista huolimatta tänään paistaakin aurinko. Luulen saavani satoa paprikoista jo tänä syksynä. Kasvihuoneessa on suorastaan trooppinen ilmasto, lämmintä 26 astetta ja kosteutta riittävästi. Tänään ajattelin viritellä sinne vähän valoja. Ei, en todellakaan mitään valoletkua, vaan ihan kauniita kirkkaita valoja , mahdollisesti pajupalloon piilotettuna. Ledivalotkaan eivät sovi kasvihuoneen henkeen.
Heittelin syyslannoitteen viime viikonloppuna, kun oli kosteat kelit. Nyt vain istuttelen sipuleita pitkin syksyä, käännän kasvimaan ja sen sellaista. Kukat kukkivat vielä niin antaumuksella, etten osaa oikein tehdä muuta kuin käyskennellä pihalla. Rakentaja siivosi liiterin ja kasailee sinne talven polttopuita. Minä ihailen ruusujen, syysleimujen, daalioiden ja päivänliljojen kukintaa, sekä perhosia, jotka nauttivat niistä yhtä paljon.

Niin. Kelloköynnöksessä ei ole nupun nuppua. Viidettä vuotta niitä kasvattelen, ja viime vuonna köynnös teki yhden ainoan kukan. Ja sekin oli roskakatoksen kupeessa, joten ei siellä tullut paljon sitä ihailtua. Ainakaan ajan kanssa. Ensi vuonna laitankin yhden köynnöksen suoraan kasvihuoneeseen, jos se siellä suostuisi kukkimaan.

Mutta nyt lähtee tarhuri takaisin pihalle .

tiistai 1. syyskuuta 2009

Sipulien aika

Joka syksy upotan ainakin parisataa uutta sipulia puutarhaamme. Jokainen kevät harmittelen sitä, etten raaskinut laittaa enemmin. Olisi niin upeaa, jos kaikki kukkapenkit tursuaisivat tulppaaneita ja narsisseja sen sijaan, että siellä täällä on jokunen rypäs.

Perennapenkit ovat mitä oivallisin paikka sipulikukille, sillä niiden lakastuvat lehdet peittyvät hyvin kasvunsa aloittavien monivuotisten alle.Ei tarvitse letitellä lehtiä tai tehdä muitakaan toimenpiteitä; ne saavat lakastua rauhassa ja kerätä voimia sipuliin.

Tulppaanit eivät ole tosin olleet edes kaksivuotisia, mutta muut jaksavat kukkia vuodesta toiseen. Narsisseja tulisi muistaa välillä jakaa. Vuosi sitten tökin pieniä scilloja omenapuiden katveeseen nurmikolle, ja lisäsin tänä syksynä niitä sinne. Nurmikko oli viehättävän sininen, ja niin aikaisin keväästä ei tarvitse ajaa nurmikkoa. Scillathan vielä leviävät helposti ja tuottavat paljon siemeniä.

Viime talven myyräkanta popsi suihinsa norjanangervot, kaikki ruusut, kultatyräkit ( toivottavasti saivat edes vatsanpuruja ), syysleimut ja alppikärhön, näin osan tuhoista mainitakseni. Kumma kyllä sipulit olivat saaneet olla rauhassa. Saas nähdä miten tänä talvena käy.

Puutarhan helmi on käyttökunnossa, ja ulkomaalausta ja yksityiskohtia vaille valmis. Voisi ajatella, että tarhuri ja Rakentaja ovat tyytyväisiä, ja ajattelevat, että tässähän tämä nyt on. On on, mutta eihän tämä tähän tyssää. Parasta antia on juuri tietoisuus siitä, että puutarha ei ole koskaan valmis. Neljä vuodenaikaamme antavat vielä lisää mahdollisuuksia puutarhan iloista nauttimiseen; syksyn lämpimät illat värikkäiden kynttilöiden valossa, talven kuulauden ja valkeuden, jääkoristeet ja lumilyhdyt. Kevättä parempaa vuodenaikaa ei puutarhuri tiedäkään, silloin mullan tuoksu ja hiirenkorvat antavat lupauksen pian alkavasta kesästä.

Mutta taisin mennä asioiden edelle. Nautitaan nyt syksystä.

tiistai 25. elokuuta 2009

Sisustan...

Lyhyestä virsi kaunis: pesin ikkunaruudut ( 96 kpl ) sisältä ja osittain ulkoa. Hain talon alta huonekaluja ja sisustin. Joskus on hyötyä siitä, että Rakentaja ei heitä mitään pois ja säilyttää muidenkin jäämistöt. Kannoin myös tomaatinraakileet ja muut yrtit sisälle. Eihän sitä tiedä, jos vaikka edes yksi tomaatti kypsyisi. Tai paprika...

Lisää tekstiä myöhemmin. Nyt nautiskelen:)

perjantai 21. elokuuta 2009

Hyvää saa aina odottaa...

Niin.
Luulin tuossa parisen viikkoa sitten, että pääsen pian sisustamaan kasvihuonetta, ja laittamaan kasvit sinne takaisin. Tomaatit ja paprikat sekä kasvihuonekurkut odottavat kypsymistään.
Ajatukselleni on hyvä perustelu siinä, että lattiasta oli silloin lähes puolet valmiina. Ajattelin, että hienoa kun ei tarvitse taimia alkaa peittelemään harsoilla, riittää, kun peittelen kaikki seitsemän daaliaruukkuani.

Lattian laittohan ei ollut mitään yksinkertaista. Jokainen tiili oli omanlaisensa, ja ne piti laittaa vaateriin. Kasvihuoneessa oli 36 astetta lämmintä...Lattia on kuitenkin valmis, seinät pitäisi maalata kuulema vielä kertaalleen. Ja ne vanerit ikkunoiden edestä ovat vielä kesken. Hyllyt puuttuvat. Kaminaan ei ehkä olekaan varaa.

Ja kaiken lisäksi Rakentajalla pukkaa volkkariremonttia, kun se pitäisi katsastaa. Ei se ole helppoa hänelläkään. Minun kapeassa mielessäni häivähtää ajatus, josko yhden homman tekisi valmiiksi ennen kuin aloittaa toista - mielessä kaihertaa pelko siitä, josko kasvihuone on maalaamatta ja hyllyttämättä vielä keväälläkin. Olenko jotenkin kylmä tai liiankin vaativa? Työkaveritkin sanoivat, että " se teidän kasvihuone on niin kaunis, se näyttää niin ihanalta kun mä ajan siitä ohi. Kyllä sulla on sitten ihana mies kun se viitsii tehdä kaikkea!"

perjantai 14. elokuuta 2009

Melkein valmis!

"Rakkauden temppeliä" on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa. Nimittäin jos vertaa siihen, että Rakentaja purki ja jälleenrakensi laajentaen omakotitalomme kahdeksassa kuukaudessa. Tosin pientä viilausta vailla se edelleenkin on, mutta näin pääpiirteissään.

Kasvihuoneen perustus ja runko rakennettiin jo viime syksynä. Kahdeksan kulmaa ja erikokoiset ikkunat ovat antaneet riittävästi haastetta ja vaatineet sekä matemaattisia- että puusepän taitoja. Maksankin kestävyyttä on koeteltu...

Keskiviikkona oli viimeinenkin lattiatiili paikoillaan. Viikonloppuna lämpömittari näytti 36 astetta sisälämpötilaa. Kyllä siellä kelpasi mitata tiiliä , jotka , kuten ikkunatkin, olivat jokainen hieman erikokoisia. Jokainen piti tarkistaa vesivaa'alla, että se tuli suurinpiirtein vaateriin.

Kasvihuoneen sisäreunat pitää vielä reunustaa vanerihyllyllä, maalata mökki kertaalleen sekä asentaa pari hyllyä. Kaminaa olemme jo katselleet. Sitten laitan sinne pikkuisen pöydän-pyöreän, ja muutaman tuolin.

Niin, toki myös nuo vihreät tomaatit ja kurkut. Jos ne nyt kypsyisivät. Paprika ei edes kuki vielä, joten sen kanssa ei onnistunut tänäkään vuonna. Elämä on.

lauantai 1. elokuuta 2009

Potero

Kasvihuoneen lisämausteet ovat nyt tekeillä. Rakentaja kaivoi poteron viiniköynnöstä varten. Siihen reunoiksi lecaharkkoja ja tiiliä. Jospa jokin lajike talvehtisi...voihan ne oksat sitten peittää pakkaspeitteellä. En ole vielä perehtynyt.
Ja viemärikin tulee, jos sattuu vesivahinko. Ja finnfoamia eristeeksi. Kaminallekin katsottiin paikka.
Naapuri toi kolme kuutiota hiekkaa lattiaa varten. Ne on vielä kärräämättä. Kasvihuoneen katto on toistaiseksi kasvihuonemuovia, lasista se tehdään sitten, kun muovi menee rikki....

Rautakauppaan meni toistasataa euroa. Hiekkaan kolmekymmentä. Olivat veistelleet rautakaupassa, että kun me sitten viljelemme seuraavat kaksi ja puolisataa vuotta tomaatteja, kasvihuone on ehkä maksanut itsensä takaisin...

perjantai 17. heinäkuuta 2009

No niin.

Sanoin tuossa Rakentajalle, että helekatin hieno kasvihuone tulee. Ei se mitään tule, sanoi Rakenteja. Minä teen siitä hienon.

Aivan. Ystävien kanssa onkin sitten jalostettu kasvihuonetta hieman pidemmälle: Kasteluvesien hupuloinnin takia on syytä varmistaa, ettei kosteus jää lillumaan antiikkitiiliselle lattialle. Lattian keskelle kannattaa tehdä kaivanto, jonne mahtuu mukavasti ainakin neljä laatikkoa olutta kylmään . Kaivanto imee myös ylimääräisen kosteuden, jos sitä sattuu lipsahtamaan kastelijalta. Kaivantoon ei ole kuitenkaan tarkoitus kastella tai huljuttaa suoraan mitään nestemäistä.

Tulisija täytyy olla. On makuasia, tehdäänkö siitä ihan muurattu uuni vai kelpaako esimerkiksi Porin Matti. Tulisijan on tarkoitus antaa lämpöä myöhäiskesän tissuttelijoille, jotka saunan jälkeen istuvat kynttilän valossa kasvihuoneessa ja puhuvat rakkaudesta. Tulisijalla ei ole merkitys kasvien kasvattamiselle, sillä hoidan esikasvatuksen edelleen työpaikalla- niin kauan kunnes joku tosissaan valittaa, etten tee työaikana muuta kuin istuttelen...

Ja viiniköynnöstä täytyy istuttaa. Ja kun satoa saadaan, poljetaan se porukalla ja laitetaan Kotimäen viini kehittymään. Kyllä sitä sitten kelpaa tissutella!

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Yläikkunat

Tänään Rakentaja tuuletti, kun sai mittatilausikkunat valmiiksi. Niissä olikin sorvaaminen, sillä liitoksia piti tehdä yhteensä 64. ( 8 ikkunaa, jokaisessa 8 liitosta.)

Puutavaraa ikkunoihin meni 50 euron edestä ( 50x150 ja 22x122 lankkukoko)

Ikkunakittiä ostettu 5 tuubia, niistä kaksi käytetty. Uretaania 3 purkkia.

Oluttakin on mennyt jokunen tölkki.

tiistai 30. kesäkuuta 2009

No johan nyt!

Viikko lomailua Etelä-Euroopassa, ja mummo hoitamassa kasveja. Tomaatitkin olivat kasvaneet varmaan puoli metriä, ja mummo oli yrittänyt pyydystellä mehiläisiä kasvihuoneeseen niitä pölyttämään.

Tänään aloitteli Rakentaja urakkaansa. Ne ikkunat pitäisi siis tehdä mittatilaustyönä sinne ylös katonrajaan. Mittaus oli ilmeisesti mennyt persiilleen, sillä ensimmäinen ikkuna joka valmistui, oli liian pieni.
Ja sitten hajosikin sirkkeli.

Istuttiin sitä sitten tavernaan suunnittelemaan seuraava projektia, joka tulisi olemaan grillipiste, yhdistettyine köynnösseinämineen ja vesiaiheineen.
Kyllä sitä kelpaa suunnitella!

torstai 11. kesäkuuta 2009

No miksei homma etene?

Huomautin tässä Rakentajalle, että tomaatintaimetkin alkavat olla jo kohta niin isoja, että edestakaisin roudaaminen alkaa olla hankalaa. Ja köynnökset ovat kiinnittyneet tukilautoihin. Jotta tapahtuukohan tässä mitään ja milloin se lattia on valmis ja katto ja niin pois päin?

No hiekkaa pitäis tilata, mutta ei sillä kiire kun ensin pitää vähän fiksata sitä kattorakennetta ja tehdä ne ikkunat ...

Minä sanoin, että ikkunaseinän ja katon väliin jäävään tilaan ei välttämättä tarvita ikkunaa, laudoitus ei haittaa yhtään. Mies kysyi, että kuka tätä kasvihuonetta rakentaa, sinä vai minä.

Okei, okei. Tee ikkunat. Siitä tulee ihan s**tanan komea, verkkaisesti. Lämpimässä tuulensuojassahan ne kasvit siellä ovat. Pressukatos tosin vähän häiritsee.

torstai 28. toukokuuta 2009

Toukokuinen aamu

Aurinko on noussut jo aikoja sitten, ja puutarhassa kukkivat parasta aikaa erilaiset tulppaanit, aina oranssista vaaleanpunaiseen; narsissit, helmililjat, lemmikit, tummanvioletit esikot, kevätvuohenjuuri sekä -kaihonkukka, vuorenkilpi, pikkusydän, kirjopikarililja, norjanangervo ( se yksi ainoa, jota ei syöty ). Olen istuttanut joka puolelle erivärisiä orvokkeja, pienikukkaisia. Kun niitä jaksaa epäsäännöllisestikin nyppiä, ne kukkivat koko kevän ja tekevät mahtavat puskat. Pienikukkaiset eivät lamoonnu kuten isokukkaiset.

Ai niin, unohdin sen yhden lajin, joka kukkii todella uhkeasti pihanurmellamme, vaikka viime keväänä raudan kanssa sitä yritinkin tuhota.

Nimittäin voikukka.

maanantai 25. toukokuuta 2009

Tilanteen päivitys

Rakkauden temppeli on edelleen muovikääreillä ympäröity, tosin vain turvalluisuussyistä, sillä ikkunat ovat jo paikoillaan. Kattona edelleen pressu. Meillä kävi vielä niin uskomaton tuuri, että netin kautta löytyi kymmenen kilometrin päästä käsintyöstettyjä antiikkitiiliä- juuri sellaisia punertavia, kuin halusin.

Kävin parisen viikkoa sitten kauppapuutarhalla, ja ostin neljä tomaatintaimea, pari kasvihuonekurkkua ja kuvitelkaapa; 11 eurolla kuusi valtavaa puskaa mausteita! Ihan eri kokoluokkaa kun meikäläisen siemenistä kasvattamat oreganon ja basilikan alut! Rakentaja vähän nikotteli, kun kannoin kelloköynnökseni ja nämä ostokseni kasvihuoneeseen. Mutta lupasin roudata ne sieltä pois heti, kun siellä jotain alkaa tapahtua lattian suhteen...

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Mitä kuuluu kärhöille?

Alppikärhölleni kuuluu hyvin huonoa. Se oli saanut kasvaa pergolan nurkassa jo neljä vuotta, ja kukki taivaansinisin kukin jopa kaksi kertaa kesän aikana. Kahtena perättäisenä kesänä jokin saastainen toukkalauma iski sen kimppuun, mutta minä autoin sitä selviämään- nypin noin sentin mittaisia vaaleanvihreitä toukkia sadoittain ja liiskasin puukengälläni. Mekaanista torjuntaa.

Tänä keväänä joku elikko oli katkonut sen oksat tyvestä asti. Itku oli päästä. Toivottavasti se lähtisi uuteen kasvuun- tosin pergolan katolle ei tänä kesänä päästä...

Jalokärhöjä minulla oli myös ruukuissa, ja talvetin ne kellarissa. Pari päivää sitten nostin ne eteiseen, sillä- tiedättehän- kasvihuone ei ole vielä valmis. Kovasti puskevat uutta kasvua. Nuppujakin, vaikka näyttävät kovin resuisilta ( katso kuvaa..)

Lisäksi minulla on jalokärhöjä ruusupenkeissä, viime kesänä Niobe kukki yhdessä Astrid Lindgrenin kanssa, mutta Jackmaniin nuput lakastuivat aukeamatta.

Niin lyhyt kesä meillä on...

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Kevättä kohti mennään ...

Alan pikkuhiljaa painostamaan Rakentajaa siirtymään autohommista rakennuspuuhiin. Viime vappuna perustin kasvimaan, nyt on kasvimaan paikalla vielä puoli metriä lunta . Puutarhuri on kuitenkin herännyt horroksestaan, ja ahdistuu keskeneräisestä pömpelistä pihan keskellä..

Rakentaja ei ole vielä syttynyt. En kuulema tänä kesänä pääse kasvattamaan kasvihuoneessa.

Mistä lyödään pojjaat vetoa että pääsen;)

torstai 26. maaliskuuta 2009

Kelloköynnös ja minä

Edellinen tarina on luettavissa Hansun blogissa. En tiedä, tuleeko toista. Istutin noin kolmekymmentä kelloköynnöksen siementä kolme viikkoa sitten. Vain yksi on itänyt. Jos paikallinen Agrimarket myy näitä siemeniä, kylvän vielä toisen erän.

torstai 12. maaliskuuta 2009

Esivalmisteluja...

Siinä missä minä laitoin luokkahuoneen ikkunalle kelloköynnöstä ja paprikaa, oreganoa ja basilikaa ( koristekurpitsat ja päivänsinet laitan vähän myöhemmin ), mies raivaa tilaa auringolle.

Olipa veikeää tulla töistä kotiin, kun Rakentaja oli veljmiehen kanssa kaatanut pari koivua. Miehet hymyilivät hikistä hymyään, sillä kovaa hommaahan puunkaato oli. Puhumattakaan roskien siivouksesta, pilkkomisesta jne. kaikki oli kuitenkin viimeisen päälle hallinnassa. Sanoin kuitenkin:

" ootte pojat kaataneet jumalauta väärän puun."

Hahahahahahahah....

perjantai 30. tammikuuta 2009

Pahuksen myyrät

Tänä talvena niitä on riittänyt. Vaikka petomme, Manteli, on juoksunarussaankin saanut niitä kasan pyydystettyä, on hangen alla suorastaan käytäväverkosto. Isot, pulleat myyrät herkuttelevat minun kasveillani ja sipuleillani pitkin talvea. Surukseni huomasin, että esimerkiksi Astrid Lindgren ruusu, joka kukki jumalaisesti ja uhkeasti koko viime kesän ja kasvoi yli metrin mittaiseksi, oli kaluttu. Toivottavasti se ei kärsi siitä , vaan nousee ylväänä myös ensi kesänä.

Upotin toistasataa sipulia entisten lisäksi viime syksynä. Lähes joka penkistä pitäisi nousta sipulikukkia. Upotin pikkusipuleita myös omenapuiden alle. Tavoitteena sininen matto keväällä...
Haaveilemani kukkameri ei ole toteutunut vielä yhtenäkään keväänä. Tulppaanit, krookukset, narsissit ja liljat näyttävät niin vähäisiltä, siellä täällä yksi kaksi. Tänä keväänä nousevat tietysti vaan narsissit - nekun eivät kelpaa myyrille.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Siemenluettelot saapuneet!

Rakkauden temppeli ei ole talvikuukausien aikaan edistynyt lainkaan, tosin huomasin että Rakentaja oli käynyt siellä tuumailemassa. Hän oli myös pudotellut lumet pressun päältä. Esikasvatusta en siis vielä tänä keväänä voi hoitaa kasvihuoneessa, joten luokan ikkunalaudat täyttyvät jälleen kerran. Tilasin nimittäin kelloköynnöstä ja oreganoa, jotka täytyy esikasvattaa. Chiliä en tänä keväänä taida laittaa, vaan kokeilen tavallista paprikaa. Yhden tuttavan kasvihuoneessa ainakin kypsyi mahtavia paprikoita.

Koska olen hurahtanut köynnöksiin, tilasin myös päivänsineä ( esikasvatettava), kanariankrassia , tuuoksuhernettä ja tavallistä krassia. Mausteyrttejä tilasin myös, sekä koristekurpitsaa. Viime kesänä en saanut yhtään kurpitsaa. Kasvimaahan aion tänäkin kesänä laittaa erilaisia salaatteja, sipilia sekä porkkanaa. Tilasinkin valmiita siemennauhoja- ei tule kummallisen muotoisia porkkanoita, kun siemenet ovat jo valmiiksi harvennettuja. Viime vuonna perustin kasvimaan vappuna, ja peittelin kaikki harsolla. Se toimi hyvin, sillä sain satoa paljon aikaisemmin .

Kauppareissuilla tarttuu käteen täydennystä , persiljaa, tilliä jne kaikkea ihanaa. Niitä pusseja on sitten hekumallista lärätä ja järjestellä. Minulla on astia, johon olen kirjoittanut että "mamman siemenet". Maltan tuskin odottaa että pääsen upottamaan sormeni multaan..