Kävelin montun reunalla. Mies on rakentanut tämän päivän aikana valumuotit. Minä käyskentelin ympärillä ja kuvasin.
Tähän laitan viiniköynnöstä, tähän mausteita...
Koristekurpitsat ja kelloköynnökset ehtivät varmasti kukkia ja kypsyä. Puulaatikollinen sipuleita täytyy laittaa heti huhtikuun alussa, varhaissipulit ovat niin kalliita. Tänä keväänä perustin kasvimaan vappuna, ja sipulit kasvoivat nopeasti harson alla. Mikään ei taida olla hekumallisempaa, kuin sanoa: " minäpä haen tuolta kasvimaalta ..."
En ole luovuttanut chilipaprikoidenkaan kanssa. Joskus vielä saan satoa.
lauantai 27. syyskuuta 2008
perjantai 26. syyskuuta 2008
Ja sitten piirustukset
Kirjasto oli taas verraton apu, kun haeskelin viherhuoneen rakentamiseen liittyviä oppaita. Niitä kertyikin korkea pino. Valitettavasti en löytänyt yhtään kirjaa, jossa olisi neuvottu " kuinka rakennan kahdeksankulmaisen viherhuoneen vanhoista ikkunoista".
Ensimmäiseksi pulmaksi nousi laskukaavojen mietintä. Miten saisimme laskettua kasvihuoneelle halkaisijan? Miten kulmat asettuisivat? Tarvittiinko Pythagoraan lausetta, siniä, piitä vai mitä?
Loppujen lopuksi mieheni määritteli halkaisijan tee-se-itse eli Penan laskuopilla, mutta kysyttyämme apua muutamalta matemaatikolta , jotka laskivat ympyrän kärkikulman/ sinin avulla, halkaisijaksi tuli sama luku.
Muistin virkistämiseksi: Pythagoraan lauseella a2+b2= c2 saadaan hypotenuusan pituus suorakulmaisessa kolmiossa. Piitä tarvitaan ympyrän pinta-alaa laskettaessa.
Siniä tarvittiin halkaisijan määrittämiseen, eli kun yhden ikkunan leveys on 0,71 cm, saadaan vastaava lauseke:
sin 22,5= 0,71/d/2 ( d= halkaisija )
dxsin=2 x 0,71
d= 2 x 0,71/sin 22,5=1,42/sin 22,5=3,71m.
Sitten vielä epätieteellinen muiden kulmien astelukujen määritys, ja piirustukset olivat valmiit. Tosin ne eivät vieläkään ole paperilla, vaan mieheni päässä.
Ensimmäiseksi pulmaksi nousi laskukaavojen mietintä. Miten saisimme laskettua kasvihuoneelle halkaisijan? Miten kulmat asettuisivat? Tarvittiinko Pythagoraan lausetta, siniä, piitä vai mitä?
Loppujen lopuksi mieheni määritteli halkaisijan tee-se-itse eli Penan laskuopilla, mutta kysyttyämme apua muutamalta matemaatikolta , jotka laskivat ympyrän kärkikulman/ sinin avulla, halkaisijaksi tuli sama luku.
Muistin virkistämiseksi: Pythagoraan lauseella a2+b2= c2 saadaan hypotenuusan pituus suorakulmaisessa kolmiossa. Piitä tarvitaan ympyrän pinta-alaa laskettaessa.
Siniä tarvittiin halkaisijan määrittämiseen, eli kun yhden ikkunan leveys on 0,71 cm, saadaan vastaava lauseke:
sin 22,5= 0,71/d/2 ( d= halkaisija )
dxsin=2 x 0,71
d= 2 x 0,71/sin 22,5=1,42/sin 22,5=3,71m.
Sitten vielä epätieteellinen muiden kulmien astelukujen määritys, ja piirustukset olivat valmiit. Tosin ne eivät vieläkään ole paperilla, vaan mieheni päässä.
Unelmasta totta?
Unelman mahdollinen konkretisoituminen tapahtui, kun mieheni osui vahingossa paikalle estämään erään maalaismiehen ikkunoitten hävittämisen. Mies oli jo kasannut ikkunat peräkärryyn. Kuorma siirrettiin mieheni kyytiin - ilmaiseksi - tietämättään tämä mies lahjoitti meille unelman . Rahatilanteemme ei olisi mahdollistanut muunlaista aloitusta.
Kesä sateineen ei pahemmin innostanut rakentamisen aloittamiseen, vaan mittailimme pihaa pohtien patrasta mahdollista paikkaa " Puutarhan Helmelle". Lopulta päädyimme pihan yhteen alanurkkaukseen, jossa kasvihuone olisi kauniisti näkyvillä, mutta ei liian tyrkyllä. Pihaan jäisi silti pelitilaa ja avaruuden tuntua. Talvella on vielä kaadettava yksi koivu, jotta se ei varjosta kasvihuonetta liikaa.
Kesä sateineen ei pahemmin innostanut rakentamisen aloittamiseen, vaan mittailimme pihaa pohtien patrasta mahdollista paikkaa " Puutarhan Helmelle". Lopulta päädyimme pihan yhteen alanurkkaukseen, jossa kasvihuone olisi kauniisti näkyvillä, mutta ei liian tyrkyllä. Pihaan jäisi silti pelitilaa ja avaruuden tuntua. Talvella on vielä kaadettava yksi koivu, jotta se ei varjosta kasvihuonetta liikaa.
Unelma
Pikkuhiljaa se alkoi. Ensin lueskelin postimyyntikuvastoja, ja tilasin summassa jotain perennoja. Edellinen omistaja oli sanonut, ettei pitkässä kukkapenkissä kasva mikään, koivut vievät kaiken veden ja ravinnon. Kokeilin kuitenkin loistotädykettä ja karpaattienkelloa, sekä istutin tulppaaneita ja krookuksia.
Yksikään sipulikukka ei noussut, tädykkeet lamosivat rumasti maata pitkin ja karpaattienkellot hävisivät kokonaan. En silti lannistunut, vaan seuraavana vuonna vaihdoin penkin mullat kokonaan, viisi kuutiota siihen meni. Tällä hetkellä siinä kukkii kevätkaihonkukka, helminukkajäkkärä, syysasteri, tuivio, vuorenkilpi, maksaruohoja ja verikurjenpolvi. Muun muassa. Ja keväällä ensimmäiset esikot ja krookukset.
Hurahtaminen puutarhaan tapahtui asteittain. En muista, milloin huomasin lainaavani puutarhalehtiä kirjstosta ja tekeväni merkintöjä ruutuvihkoon. Aloitin siitä, että opettelin tunnistamaan kaikki puutarhamme kasvit, ja kirjasin ylös lajikkeet sekä niiden latinankieliset nimet. Seuraava vaihe oli omien kukkapenkkien suunnittelu ja perustaminen . Joka kesä olen uuden penkin perustanut. Perennainnostuksen jälkeen ihastuin ruusuihin ja kärhöihin. Kärhötkin piti hakea Sofianlehdosta asti, olin nimittäin lukenut, että Börje Fi on Suomen paras kärhöasiantuntija. Kärhöjen jälkeen innostuin potager-tyyppisestä kasvimaasta sekä yrteistä. Yrttikirjakin piti ostaa, sillä pitihän kasvatteja sitten laittaa ruokiin. Timjamia, salviaa, rakuunaa, yrttiselleriä, lipstikkaa, basilikaa, sitruunamelissaa , persiljaa, tilliä ja ruohosipulia.
Nämä kaikki vaiheet johdattelivat minua pikkuhiljaa siihen suurimpaan visioon- omaan viherhuoneeseen. Vanhoista ikkunoista tehtyyn , kulmikkaaseen viherhuoneeseen, joka syksyn tummina iltoina loistaisi kuin jalokivi kymmenien kynttilöiden valaisemana! Jonka patinoiduilla tiilillä verhotulla lattialla olisi ruukkuja, joissa kasvattaisin mm. bougainvilleaa ja viiniköynnöstä!
Rottinkisissa tuoleissa olisi saaleja, joihin kääriytyneenä nauttisin täyteläistä viiniä , pienen suihkulähteen solina säestäisi tätä herkkää vihertuuraajan iltaa.
Tästä kaikki siis alkoi.
Yksikään sipulikukka ei noussut, tädykkeet lamosivat rumasti maata pitkin ja karpaattienkellot hävisivät kokonaan. En silti lannistunut, vaan seuraavana vuonna vaihdoin penkin mullat kokonaan, viisi kuutiota siihen meni. Tällä hetkellä siinä kukkii kevätkaihonkukka, helminukkajäkkärä, syysasteri, tuivio, vuorenkilpi, maksaruohoja ja verikurjenpolvi. Muun muassa. Ja keväällä ensimmäiset esikot ja krookukset.
Hurahtaminen puutarhaan tapahtui asteittain. En muista, milloin huomasin lainaavani puutarhalehtiä kirjstosta ja tekeväni merkintöjä ruutuvihkoon. Aloitin siitä, että opettelin tunnistamaan kaikki puutarhamme kasvit, ja kirjasin ylös lajikkeet sekä niiden latinankieliset nimet. Seuraava vaihe oli omien kukkapenkkien suunnittelu ja perustaminen . Joka kesä olen uuden penkin perustanut. Perennainnostuksen jälkeen ihastuin ruusuihin ja kärhöihin. Kärhötkin piti hakea Sofianlehdosta asti, olin nimittäin lukenut, että Börje Fi on Suomen paras kärhöasiantuntija. Kärhöjen jälkeen innostuin potager-tyyppisestä kasvimaasta sekä yrteistä. Yrttikirjakin piti ostaa, sillä pitihän kasvatteja sitten laittaa ruokiin. Timjamia, salviaa, rakuunaa, yrttiselleriä, lipstikkaa, basilikaa, sitruunamelissaa , persiljaa, tilliä ja ruohosipulia.
Nämä kaikki vaiheet johdattelivat minua pikkuhiljaa siihen suurimpaan visioon- omaan viherhuoneeseen. Vanhoista ikkunoista tehtyyn , kulmikkaaseen viherhuoneeseen, joka syksyn tummina iltoina loistaisi kuin jalokivi kymmenien kynttilöiden valaisemana! Jonka patinoiduilla tiilillä verhotulla lattialla olisi ruukkuja, joissa kasvattaisin mm. bougainvilleaa ja viiniköynnöstä!
Rottinkisissa tuoleissa olisi saaleja, joihin kääriytyneenä nauttisin täyteläistä viiniä , pienen suihkulähteen solina säestäisi tätä herkkää vihertuuraajan iltaa.
Tästä kaikki siis alkoi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
